Autoilun tapaverotusta on pohdittava tarkemmin

Auto on tunnetusti hyvä verotuskohde. Sen ovat varsinkin valtiovarainministeriön virkamiehet havainneet jo vuosikymmeniä sitten. Autoilijan kukkarolla on helppo käydä, verottajan kouraa ei käytännössä voi välttää.

Yksikään hallitus ei ole ollut autoilijaa kohtaan toista armeliaampi. Tälläkin vuosikymmenellä liikenteen verotusta on lisätty hivuttamalla lähes parilla miljardilla eurolla. Rahat sinänsä menevät hyvään tarkoitukseen: koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja milloin minnekin. Ei siinä mitään.

Sekin on perusteltavissa, että painavia ja paljon polttoainetta hörppiviä autoja verotetaan kovemmin. Suomi on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä liikenteessä, maataloudessa ja asumisessa. Tätä tarkoitusta varten on kehitettävä kannusteita.

Parlamentaarinen liikennetyöryhmä pohtii parhaillaan keinoja vähentää liikenteen päästöjä. Toki se pohtii muutakin. Me työryhmän jäsenet olemme sopineet, että emme julkisuudessa esittele omia näkemyksiämme yksityiskohdista, vaan tulemme yhdessä julkisuuteen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suuri uudistus ei tälläkään kertaa läpäissyt perustuslakivaliokunnan käsittelyä. Yhtenä syynä oli valinnanvapauden erilainen toteutuminen maan eri osissa. Se rikkoi yhdenvertaisuutta eli perustuslain kuudetta pykälää.

Mitenkähän yhdenvertaisuus mahtaa toteutua autoilijoiden verotuksessa? Verotukseen liittyvät lait ovat kyllä kaikille samanlaisia, mutta oikeassa elämässä joidenkin ihmisten on pakko esimerkiksi töissä käydäkseen käyttää omaa autoa. Heillä ei ole mahdollisuutta valita, maksaako autoiluun liittyviä veroja vai ei, koska he eivät voi valita julkista liikennettä, sillä sitä ei käytännössä ole.

Toisin on niillä alueilla, missä julkinen liikenne toimii hyvin. Siellä ihmiset voivat valita autottomuuden ja auton omistamisen välillä. Heillä on siis todellisuudessa valinnanvapaus veron maksun suhteen, jota toisilla ei asuinpaikasta johtuen ole. Autoon yllättäen tuleva remontti on monille ihmisille katastrofi, joka on pakko jotenkin hoitaa. Jos metro tai bussi menee rikki, se ei vaikuta kuukausilipun hintaan.

Tämä ei ole mitään vastakkainasettelua, tämä on asioiden vallitseva olotila. Jos autoilun verotus keksittäisiin nyt ja siitä annettaisiin hallituksen esitys, niin ainakin niillä kriteereillä, joilla sote jumittui perustuslakivaliokuntaan, jäisi myös autoilun verotusta koskeva laki jumiin.

Niin ainakin luulen, sillä eihän monin paikoin Suomessa todellisesta valinnanvapaudesta ja yhdenvertaisuudesta olisi tietoakaan. Toisia verotettaisiin pakolla ja toiset voisivat valita, maksaako autoiluun liittyviä veroja, joilla kustannetaan koulutusta, terveydenhuoltoa, vai valitseeko veroeuroilla tuetun julkisen liikenteen.

Monet nuoret eivät enää aja ajokorttia alueilla, joissa julkinen liikenne toimii hyvin. He haluavat käyttää rahansa muuhun kuin auton ylläpitoon. Näin autoileva ja verotettava kansanosa entisestään valikoituu ja supistuu. Olisi mukava kuulla perustuslakiasiantuntijoiden näkemyksiä autoiluun liittyvän verotuksen valinnanvapaudesta ja yhdenvertaisuudesta.