Hiljaa hyvä tulee

(julkaistu Käytännön Maamiehessä 29.9.2017)

Suomen kieleen on vakiintunut ikuisuushankkeita koskeva sanonta ”rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa”. Tuota Pietarin ehkä tunnetuinta nähtävyyttä, yli sata metriä korkeaa ortodoksista kirkkoa rakennettiin neljäkymmentä vuotta 1818-1858.

Uutta eläinsuojelulakia valmistellaan maa- ja metsätalousministeriössä kuin tuota kuuluisaa kirkkoa. Lopputulos antaa odotuttaa itseään. Hallituksen esitysluonnos uudeksi eläinsuojelulaiksi ei ole vielä siinä kunnossa, että se voitaisiin lähettää lausuntokierrokselle.

Eläinsuojelulain pitäisi tulla eduskuntakäsittelyyn ensi vuoden keväällä. Lain voimaantulo on tarkoitus synkronoida yhteen maakuntauudistuksen kanssa, joka lähtee näillä näkymin käyntiin 2020. Pykälät on kirjoitettu yhteensopiviksi uuden maakuntaitsehallinnon kanssa.

Perustuslakivaliokunnan näkökulmasta sote- ja maakuntauudistus käsittää viisi hallituksen esitystä, jotka oikeudellisesti muodostavat yhden ja saman asian. Asioilla on taipumus järjestyä, mutta enää ei ole varaa säätää hallituksen sote-esityksiä perustuslain vastaisella tavalla.

Maakuntauudistus ei toteudu ilman sote-uudistusta ja päinvastoin. Samaan ehdonalaisuuteen on kytkettynä uusi eläinsuojelulaki, joka vaatii voimaan tullakseen maakuntavaalit, jotka vaativat taas toteutuakseen sen, että perustuslakivaliokunnalla ei ole huomauttamista viidestä hallituksen esityksestä.

Maakuntavaalit on tarkoitus pitää lokakuussa 2018. Tämä edellyttää, että kaikki vaaleihin liittyvät lait ovat hyväksyttynä muutama kuukausi aikaisemmin. Aikataulu on kireä, ohilyönteihin ei enää ole varaa. Pesäpallotermein kyseessä on hallituksen itse itselleen aiheuttama ajolähtö.

Tuotantoeläinten hyvä kohtelu on vastuullisille tuottajille itsestään selvyys. Stressitön eläin tuottaa parhaiten ja pystyy maksimaalisiin suorituksiin edellyttäen, että se saa ravintoarvoltaan oikeaa ruokaa riittävästi ja vettä vapaasti.

Kuinka tarkasti veden saanti pitää kirjoittaa lakiin? Riittääkö riittävä vedensaanti vai pitääkö asia kirjoittaa muotoon jatkuva veden saanti? Onko riittävää veden saantia vaikea valvoa?

Valvovan eläinlääkärin ammattitaitoon kuuluu kokonaisuuden hahmottaminen. Tarkoitus ei ole löytää tulkinnanalaisia virheitä, vaan muodostaa ammattitaidon ja kliinisen silmän avulla käsitys siitä, miten asiat ovat ja missä mennään. Lakiin ei pitäisi kirjoittaa liian yksityiskohtaisia ja ehdottomia pykäliä.

Olen eläinlääkäriurani aikana nähnyt kymmeniä tuhansia lehmiä märehtimässä tyytyväisen näköisenä parressaan ja jututtanut niiden hyväntuulisia hoitajia. Miksi lakiin pitäisi kirjata parsinavetoiden käyttökielto? Ne eivät ole sellainen eläinsuojeluongelma kuin jotkut tahot antavat ymmärtää. Sitä paitsi ne häviävät itsestään pihattojen tieltä.

Yhdessä asiassa asetun ammattikuntani kannalle. Vasikoiden nupoutus ilman rauhoitusta, puudutusta ja kivun lievitystä ei ole enää millään tavalla hyväksyttävää. Se on pidettävä eläinlääkäreiden tehtävänä, sillä huumaavia aineita ei tule luovuttaa maallikoille.

Kivunlievitys on menneinä aikoina ollut ylenkatsottu toimenpide eläinten kohdalla. On oikein, että kipua aiheuttavien toimenpiteiden yhteyteen saadaan nyt parannus lainsäädännön avulla. Se on käytännön eläinsuojelutyötä parhaimmillaan.

Eläimen itseisarvon saattaminen lakipykäliin ja uskonnolliset teurastukset tulevat varmuudella herättämään tunnepitoista keskustelua, kunhan eläinsuojelulaki saadaan eduskunnan käsittelyyn. Eettistä keskustelua pitää toki käydä, mutta ei lakitekstin välityksellä.

On ilmeinen vaara, että mielikuvat ja tekaistut väitteet tekevät eläinsuojelulain käsittelystä hankalaa erityisesti niiden edustajien kannalta, jotka suhtautuvat tuotantoeläinten hyvinvointiin käytännön pohjalta ja antavan arvon myös taloudellisesti kannattavalle kotimaiselle tuotannolle.

Ihmiset ovat ymmärrettävästi vieraantuneita maatilojen arjesta. Eläinsuojeluilmoituksia tehdään herkästi, joskus liiankin herkästi. Karjanhoitaja ei välttämättä ilahdu poliisin yhteydenotosta, jossa kysellään, miksi lypsylehmät juoksevat pakkasella ulkona utareet paljaana. Suomessa on kautta aikojen tehty liian kalliita navettaratkaisuja nimenomaan lämpötilavaatimusten takia. Onneksi tietoisuus eläinfysiologian ja adaptaation merkityksestä on lisääntynyt.

Vieraantuominen ei sinänsä ole ongelma, mutta se on ongelma, jos riittävien toistojen ja valikoitujen esimerkkien avulla annetaan suuren yleisön tarkoituksella ymmärtää asioiden olevan laajamittaisesti pielessä. Niin ei ole. Olen omakohtaisesti nähnyt, että tuotantoeläimet voivat nyky-Suomessa paremmin kuin koskaan.

Todelliset ongelmat eläinsuojelussa liittyvät ihmisten pahoinvointiin ja heidän – syystä tai toisesta – heikentyneeseen kykyyn huolehtia lemmikeistään tai tuotantoeläimistään. Nämä ongelmat eivät lakia muuksi muuttamalla häviä mihinkään.

Jos maakuntauudistuksen yhteydessä lakkautetaan eläinlääkäreiden alueellisia päivystysrenkaita ja siirrytään kaukana oleviin markkinaehtoisiin päivystyksiin, tulee aiheutettu vahinko olemaan eläinsuojelullisesti paljon suurempi kuin se mahdollinen hyvä, mitä uuden eläinsuojelulain kaikki hyvää tarkoittavat pykälämuutokset tuovat tullessaan.