Lokakuun 5. päivänä vietettiin maailman opettajien päivää. Päivän tarkoitus oli muistuttaa opetuksen ja kasvatustyön tärkeydestä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Muistutus on aiheellinen, sillä maa, joka ei huolehdi koulutuksesta, tutkimuksesta ja kehittämisestä, häviää globaalissa hyvinvointikilpailussa yhtä varmasti kuin maa, joka hinnoittelee itsensä ulos markkinoilta.

Oikeastaan jälkimmäinen virhe on vakavampi, koska se johtaa väistämättä ensin mainittuun, koska rahat loppuvat. Juuri näin on käynyt Suomelle. Tämän toteaminen ei ole synkistelyä, vaan analyysi siitä, mitä on tapahtunut. Koko sen ajan, mitä olen eduskunnassa istunut, olemme leikanneet koulutuksesta, ja sen lisäksi T&K-investointien osuus bruttokansantuotteesta on laskenut yhtä jyrkästi kuin Rukan syöksyrinne.

Oma käsitykseni asiasta on se, että tuskailu leikkauksien ja velanoton kanssa jatkuu niin kauan, kunnes työmarkkinoilla tapahtuu oleellisia muutoksia. Paikallinen sopiminen ja yleissitovuuden poistaminen ovat kirosanoja, joista ei voi edes asiallisesti puhua saamatta ryöppyä niskaansa.

Kansanedustajat vierailivat kutsuttuna eri oppilaitoksissa opettajien päivän kunniaksi. Itse tutustuin Iisalmessa ammatillisen koulutuksen ”haasteisiin”, joita riittää, sillä ensi vuoden budjettiehdotuksessa on 190 miljoonaa vähemmän rahaa käytettävissä kuin tänä vuonna.

Juttelimme tämän hetken tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä viisi tuntia. Ammatillista koulutusta myllätään nyt perin pohjin ja tutkintoja karsitaan lähes parisataa. Tutkintojen karsiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta rahojen häviäminen on, vaikka kuinka toimintatapoja muutettaisiin. Turha sitä on kiistää.

Nuoret ovat erilaisia ja osa oppilaista tarvitsee vahvaa ohjausta ja kokonaisvaltaista huolenpitoa. Se vie aikaa ja kysyy opettajilta kärsivällisyyttä ja motivaatiota. Pienellä ja vaihtuvalla henkilökunnalla oppilaiden keskeyttämisprosentit nousevat korkealle ja yhteiskunta joutuu satsaamaan muihin turvaverkkoihin. Onko tässä järkeä, sillä koulunsa keskeyttäneen opiskelijan tilanne on yleensä entistä vaikeampi. Hallitusohjelman mukaan 1400 opettajaa joudutaan muutaman vuoden sisällä poistamaan palkkalistoilta.

Ammatillisella koulutuksella on siis vahva sosiaalinen ulottuvuus. Niistäkin nuorista, joiden opiskelu takkuaa pahasti, voi ajan mittaan kehittyä loistavia ammattilaisia, kunhan heistä jaksetaan kärsivällisesti pitää huolta. Se vaatii resursointia niin opetukseen kuin opiskelijahuoltoon. Tilanne on Suomessa vakava niin talouden kuin koulutuksen laadun suhteen.