Eduskunta saa syksyllä käsiteltäväkseen valtiosopimuksen, jota juuri kukaan ei kannata. Kyseessä on Suomen ja Norjan välinen rajajokisopimus, jolla säädellään Tenon kalastusta. Sopimus on jo alustavasti hyväksytty.
Sopimuksen tarkoitus on vähentää molemmissa maissa lohen kalastusta 30 prosenttia nykytasosta. Jotakin on pakko tehdä, sillä rajajoen lohia on ylikalastettu 70- luvulta lähtien niin Norjassa kuin Suomessa.
Ylikalastus on kohdistunut ensisijassa arvokkaisiin kolmen ja neljän merivuoden suuriin lohiin, joiden suvunjatkokyky on kaikkein parhain. Suuria lohia kalastetaan alkukesästä ajoverkoin eli kulkuttamalla. Valitettavasti tämä kalastusmuoto on aiheuttanut ongelmia, sillä se on merkittävästi heikentänyt Tenon suurten sivujokien lohimäärää ja kutupotentiaalia.
Kenen kalastusta pitäisi vähentää ja kenen oikeudet pitäisi turvata? Tehtävä on juridisesti tarkasteltuna mahdoton, sillä paikallisen väestön, saamelaisten ja kalastusoikeuden todellisten haltijoiden perustuslailliset oikeudet menevät niin ristiin, että sopimus on jo etukäteen perustuslain vastainen jonkun kannalta, olipa sisältö millainen tahansa.
Valtio on tähän saakka myynyt kaikki Tenon turistikalastusluvat, vaikka se ei omista kuin viidenneksen kalastusoikeuksista. Valtio on todellisuudessa pakkolunastanut kiinteistön omistajien kalastusoikeudet. Siitä osoituksena eduskunta hyväksyi jo 25 vuotta sitten kalakorvauslain, jonka nojalla ei tosin ole maksettu euroakaan sovittamattomien tulkintaristiriitojen takia.
Nykyistä rajasopimusta sellaisenaan ei voi uusia, koska se ei mene eduskunnassa voimassa olevan perusoikeusseulan läpi. Sitä paitsi sopimus ei käy Norjalle, se on tullut selväksi. Sopimukseton tila Tenojoella tarkoittaisi merkittävää kalastuksen vaikeutumista ja samalla se räjäyttäisi vuosikymmenien lohi- ja oikeuskiistat todella hankalaksi lakipaketti- ja oikeusongelmaksi.
Norjan ja Suomen virkamiesten solmima valtiosopimuksen aiesopimus on jo nyt herättänyt vahvoja reaktioita ja kapinahenkeä. Eduskunta ei sopimusta voi muuttaa, se voi sen vain hylätä tai hyväksyä. Joka tapauksessa siitä tulee todella tulenarka asia maa- ja metsätalousvaliokunnalle, joka tekee siitä mietinnön. Lopputulosta on vaikea ennakoida. Perustuslakivaliokunnan lausunnolla tulee olemaan ratkaiseva merkitys.
Kaikkien on nyt joustettava. Puolityhjä joki ei elätä matkailuyrittäjiä eikä Utsjoen kuntaa. Perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä – myös kalakannoista – kuuluu kaikille. Tämä 20. pykälä saattaa olla ratkaisun avain.