”Jos maailman tilaan halutaan pysyvä parannus, ratkaisuna on koulutus, koulutus ja koulutus.” Näin opasti valtioneuvos Harri Holkeri lähes parikymmentä vuotta sitten. Asian tärkeys ei ole ajan saatossa vähentynyt.
Koulutus ja osaaminen ratkaisevat nykyään hyvin vahvasti nuoren kohtalon työmarkkinoilla. Koulutuksen puute puolestaan johtaa mitä todennäköisemmin heikkoon menestykseen kaikilla elämän osa-alueilla. Asialle on yritettävä tehdä kaikki voitava.
Itse kuulun siihen joukkoon, joka arvostaa varhaiskasvatuksen erittäin korkealle. Olen tuntenut mielihyvää siitä, että sana päivähoito alkaa väistyä kielenkäytöstä ja yhä useammin puhutaan oikeasta asiasta eli varhaiskasvatuksesta. Lapsen kykyä oppia esimerkiksi vieraita kieliä hyvinkin nuorella iällä aliarvioidaan jatkuvasti.
Ilmainen varhaiskasvatus on päivän puheenaihe osittain siitä syystä, että sen katsotaan edistävän työllisyyttä erityisesti naisten keskuudessa. Poliittisesti voidaan kiistellä maksuista ja malleista, mutta tärkeintä on rakentaa lasten tulevaisuutta ja taata mahdollisimman monelle hyvät edellytykset sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tulevaan koulunkäyntiin.
Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus edistää myöhempää oppimiskykyä ja on tehokas keino syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Hyvä varhaiskasvatus vähentää eriarvoistumista, joka on tämän päivän suurimpia ongelmia Suomessa. Monet ongelmat ja käytöshäiriöt kumpuavat usein juurikin lapsuudesta.
Suomessa huolestuttavaa on se, että varhaiskasvatuksen osallistumisaste on muita Pohjoismaita alhaisempi ja OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Ruotsissa 1–3-vuotiaista lapsista noin 75 prosenttia on päivähoidossa ja 4–5–vuotiaista lähes kaikki. Suomessa 3–vuotiaista vain 68 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen ja 4-vuotiaista 74 prosenttia.
Kotihoito on monelle perheelle oivallinen ja ehkä taloudellinenkin vaihtoehto, mutta saattaa johtaa lasten oppimisvajeeseen, varsinkin jos varhaiskasvatuksen koulutuksellista puolta aletaan entisestään korostamaan. Varhaiskasvatus on nähtävä koulutuksellisena panostuksena lapsen tulevaisuuteen.
Suomessa koulutus edelleenkin periytyy vahvasti eli akateemisen tutkinnon suorittaneiden vanhempien lapset todennäköisemmin suorittavat akateemisen tutkinnon kuin ei-akateemisten vanhempien lapset. Varhaiskasvatuksen laadullinen parantaminen ja ulottaminen entistä suuremmalle osalle ikäluokkaa parantaa mahdollisuuksien tasa-arvoa sekä koulutuksen että tulevan urakehityksen suhteen.