Helsingin Sanomien pitkäaikaisen toimittajan Teija Sutisen mielestä kansanedustaja oppii keskimäärin toisen kautensa puolivälissä, kuinka eduskunnan päätöksenteko toimii ja kuinka asioita viedään maaliin saakka. Toimittajan näkemys lienee lähellä oikeaa, sillä niin monen mutkan takana on se päivä, jolloin presidentti nimensä lain alle kirjoittaa.
Sotemelskeissä eduskunnan läpäisi tieliikennelaki, jota kukaan ei yrittänyt kaataa. Hallituksen esityksessä oli 411 sivua tiukkaa tekstiä. En tiedä kuinka moni sen on läpi lukenut, mutta ainakin itselleni se sisälsi mieluisia yksityiskohtia. Enää ei kortti lähde hyllylle pienistä ylinopeuksista, vaikka niitä tulisi kolme vuoden aikana tai neljä kahden vuoden aikana.
Muutos ei olisi ollut mahdollinen, jos sen taakse ei olisi saatu tiettyjä ministereitä ja hallituspuolueiden johtohenkilöitä. Hallituspohjalla on siis väliä. Myös sillä on väliä, kuinka tärkeänä päättäjät pitävät oikeutta ja kohtuutta, sillä varsinkin paljon ajaville pieniä, tahattomia suurimman sallitun nopeuden ylityksiä sattuu silloin tällöin. Liikenteessä pitää aina olla joustoja kelin ja muiden olosuhteiden suhteen.
Hyväksytyn lain myötä poistuu myös se vahvasti eriarvoistava tosiseikka, että määräaikaisen ajokiellon lopputulema on täysin erilainen Suomen eri alueilla. Siellä, missä julkinen liikenne toimii hyvin, ajokiellolla ei ole juurikaan merkitystä, mutta esimerkiksi Itä-Suomessa kortin pois ottaminen jumittaa monessa tapauksessa ihmisen täysin.
Jos joku ajaa liikenteessä tilanteeseen nähden vaarallista ylinopeutta tai syyllistyy sellaiseen toistuvasti, niin ajokielto pitää jatkossakin määrätä samoin perustein kuin ennen. Sen sijaan pieniin, alle kymmenen kilometrin ylinopeuksiin ei pitäisi puuttua lainkaan, ellei jostakin erityisestä syystä liikenneturvallisuus vaarannu. Moni pitkään käytännön liikennevalvontatyötä tehnyt poliisi on kanssani samaa mieltä.
Vanhan sanonnan mukaan niin on miltä näyttää. Näyttää siltä, että liikenteen automaattivalvonta on hyvin pitkälle rahastusta. Se ei lisää lain kunnioitusta, vaikka raha olisi kuinka tarpeen alijäämän takia. Budjettikirjassa ylinopeus on mainittu useita kertoja, rattijuopumus vain kerran.
Autoilijat jarruttelevat usein peltipoliisin kohdalla sakkojen pelossa ja sen takia, etteivät tiedä, mikä nopeusrajoitus juuri sillä kohtaa on voimassa. Tämän ongelman poistamiseksi eduskunta hyväksyi myös mietinnön kohdan, joka velvoittaa joko kiinnittämään nopeusvalvontatolppaan tai sen välittömään läheisyyteen suurimmasta sallitusta nopeudesta kertovan merkin. Toivottavasti epätietoisuudesta johtuvat jarrutukset jäävät nyt pois.
Oikeus ja kohtuus ovat arvopohjaisia määreitä. Ainakin eduskunta on vihdoin lähtenyt liikenneasioissa oikeuden ja kohtuuden tielle. Automaattinen nopeusvalvonta on hyvä asia, mutta se on valitettavasti täysin tunnoton ajoturvallisuuteen todellisuudessa vaikuttaville seikoille.
Jotkut viranomaistahot ovat selvästi yli-innokkaita lisäämään automaattivalvontaa ja uutta teknologiaa, jotta saataisiin entistä enemmän sakotettavaa. Tuollainen ajattelutapa ei sovi oikeuden ja kohtuuden määreiden sisäpuolelle. Toivottavasti eduskunta jatkaa nyt valitulla tiellä.