Suomen virallinen totuus peräänkuuluttaa tällä hetkellä kaikkien vastuuta, jotta maailma pelastuisi kasvihuonekaasuilta, joiden tunnetuin edustaja on hiilidioksidi.
Ilmasto-ongelmaa ei pidä väheksyä. Se uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta. Siitä huolimatta on hyväksyttävä se tosiasia, että Suomen toimenpiteillä tätä globaalia ongelmaa ei ratkaista. Meidän noin 0,1 prosenttia maailman päästöistä on vaan yksinkertaisesti merkityksetön. Se ei tarkoita sitä, etteikö mitään tarvitsisi tehdä.
Tuon olemattoman luvun varjolla ei pidä rangaista ihmisiä nousevilla energiaveroilla siinä määrin, että heillä ei enää ole varaa asua omakotitaloissaan tai pitää omaa autoa, saatikka ajaa sillä. Suoranainen autoviha on käsin kosketeltavaa Helsingissä.
Näpertely sähköauto- ja polkupyörätuilla on rahan turhaa jakamista pienelle ihmisryhmälle. En halua kuulua siihen kansanedustajien joukkoon, joka ei tunnu ymmärtävän kansalaisten todellista arkea.
Kokonaisuus on hahmotettava ennen kuin lähtee lisäverottamaan kaikkea kulutusta ilmaston varjolla. Eläkeläisköyhyys on erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa varsin yleistä. Syy eläkeläisköyhyyteen löytyy luonnollisesti eläkkeistä itsestään, mutta ei kokonaan. Hiipimällä nousseet asumisen ja terveydenhuollon kustannukset ovat jääneet eläkeläiskeskustelussa taka-alalle.
Terveydenhuollon kulut ovat kuluttajaindeksillä mitattuna nousseet kolmessa vuodessa yli kahdeksan prosenttia. Varsin topakassa nousussa ovat olleet myös asumiseen ja liikkumiseen liittyvät pakolliset kulut, päinvastoin kuin eläkkeet.
Kun katsomme kotitalouksien kulutusmenoja sosioekonomisen aseman mukaan, niin eläkeläisköyhyyden syyt alkavat avautua. Kun työntekijä kulutti asumiseen ja energiaan sata yksikköä, niin eläkeläisen vastaava kululuku oli 121. Kun työntekijä kulutti terveyteen sata yksikköä, niin eläkeläinen kulutti vastaavasti 194 yksikköä. Tiedot ovat vuodelta 2016.
Ei siis ihme, että monilta ihmisiltä alkavat rahat loppua. Itse olen eduskunnan täysistunnoissa näitä tietoja puhumalla levittänyt. Pari viikkoa sitten esittelin täysistunnossa myös sen lakialoitteen, jonka tällä palstalla kesäkuussa lupasin tehdä: alennetaan syrjäisten alueiden sähköveroa Ruotsin mallin mukaisesti. Aloite sai hyvän vastaanoton.
Todellinen ongelma, joka liittyy ilmastomuutoksen ja lisääntyvään kulutukseen on globaalissa väestökasvussa. Kansanedustaja Pauli Kiuru kuvasi hyvin, mistä on kysymys: ”Globaalisti tarkastellen tilanne on pahenemassa. Maapallon väkiluku on yli 7,6 miljardia. Afrikassa asuu 1,3 miljardia henkilöä. YK:n pessimistisimmän arvion mukaan vuonna 2100 Afrikassa on 4,8 miljardia ihmistä. Lisäys mantereella on siten 3,5 miljardia, joka vastaa noin viittä Euroopan, reilua 600 Suomen tai vaihtoehtoisesti yli 15 000 Tampereen väkilukua. Eurooppa on jo saanut vasta hieman esimakua tulevasta. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos seurausilmiöineen voivat johtaa ongelmiin, jotka eivät ole enää hallittavissa”.