Suomen vaihtotase hurahti kymmenessä vuodessa 13 miljardia väärään suuntaan ja vaipui viime vuonna miljardin pakkaselle. Se tarkoittaa sitä, että pidämme korkeaa elintasoamme yllä ulkomaisen velan avulla. Se tarkoittaa myös sitä, että yritystoimintaa on vuotanut maamme rajojen ulkopuolelle. 

Tässä taloustilanteessa hallitus toimi vastuullisesti. Se nosti veroja ja leikkasi saavutettuja etuja. Hallituspuolueiden kansanedustajat seisovat näiden yhteisten päätösten takana. Rakentavassa mielessä on kuitenkin pystyttävä arvioimaan tehtyjä veropäätöksiä. On myös tunnustettava se tosiasia, että suomalaiset yritykset toimivat entistä kansainvälisemmin ja verotus on merkittävä toimintoja ohjaava tekijä. 

Suomessa yritysten sukupolvenvaihdoksia verotetaan, jolloin varat verojen maksamiseen on useimmiten otettava itse yrityksestä. Tämä heikentää yrityksen kasvua ja vaikeuttaa työllistämistä. Suomi häviää tässä veromaaottelussa Ruotsille ja Virolle, jotka eivät peri perintö- ja lahjaveroa lainkaan. Ruotsi poisti perintö- ja lahjaveron vuonna 2005, koska se vaikeutti yritysten sukupolvenvaihdoksia ja johti perintöomaisuuden kaksinkertaiseen verotukseen.

Kun verotusta kiristetään, johtaa se väistämättä verosuunnittelun lisääntymiseen. Yksi verosuunnittelun muoto on vaihtaa maata. Viro on tässä suhteessa ollut viime aikojen ykkössuosikki. Kuinka paljon suomalaisia yrittäjiä ja yrityksiä on muuttanut Viroon? Sitä ei kukaan tiedä, mutta ainakin keskuskauppakamarin mukaan suomalaisilla arvellaan olevan Virossa jo yli 10000 yrityskytköstä. Erityisesti sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset näyttävät vaihtavan nopeasti kansallisuutta. Niillä seinät eivät ole esteenä.

Viron yritysverotus kannustaa investoimaan ja kasvattamaan yritystä oman pääoman turvin. Suomenlahden toisella puolen yritysvero on nolla siihen saakka, kunnes omistajat ottavat voittoa ulos osinkojen muodossa. Viron osinko- ja tulovero on 21 prosenttia. Tämä verotuspaketti näyttää houkuttelevalta: moni suomalainen teollinen yritys on löytänyt Virosta uuden kodin.

Suomen tulevaisuus on yrittämisessä ja työtuntien lisäämisessä. Verotus on tässä suhteessa avainasemassa. Jos talous lähtee nousuun, niin ensimmäisenä on harkittava perintö- ja lahjaveron poistoa ja pohdittava tutkimus- kehittämis- ja koulutusrahaston käyttöönottoa yrityksissä. Näin osa yrityksen voitosta jätettäisiin yrityksen kehittämiseen eikä sitä verotettaisi. Näillä toimenpiteillä saisimme suomalaiset yritykset pysymään Suomessa.  

Vuoden ajan olen seurannut eduskunnassa oikeusministeriön työskentelyä hovioikeusverkoston uudelleen järjestelyn tiimoilta. Edellinen oikeusministeri Tuija Brax nimesi toimikunnan, jonka tarkoituksena oli tarkastella koko Suomen hovioikeusverkostoa. Näin pitääkin toimia. Näin merkittävässä asiassa pitää kaikki asiaan vaikuttavat seikat tutkia huolella, niin valtion taloudenpidon kannalta kuin kansalaisten oikeusturvan ja palveluiden saatavuuden kannalta.  

Brax ei koulutuksestaan huolimatta pystynyt noudattamaan hyvän hallintotavan vaatimuksia. Valitettavasti näin on todettava nykyisestä kollegastani. Hän nimesi toimikunnan, jonka kokoonpano oli tehtävä huomioon ottaen virheellinen. Koska toimikunnan tehtävänä oli tarkastella koko Suomen hovioikeusverkostoa, niin sen koostumuksen olisi pitänyt olla koko maata edustava.  

Toimikunnan jäsenistä ja asiantuntijoista valtaosa oli kotoisin pääkaupunkiseudulta. Mukaan oli kelpuutettu Kouvolan hovioikeuden presidentti, Rovaniemen hovioikeuden käyttämä konsultti ja peräti neljä toimikunnan jäsentä oli työskennellyt Vaasan hovioikeudessa. Sen sijaan sisäisestä Suomesta tai Itä-Suomesta ei ollut edustajaa lainkaan.

Kokoonpano näytti ennakoivan lopputulemaa. Tässä suhteessa toimikunta ei tuottanut pettymystä. Toimikunta ehdotti Kuopiossa sijaitsevan Itä-Suomen hovioikeuden yhdistämistä Kouvolan hovioikeuden kanssa uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijoittuisi Kouvolaan. Jos oikeusministeri hyväksyy toimikunnan ratkaisun, se merkitsee sitä, että maan itäosissa ja sisämaassa ei ole hovioikeutta lainkaan. Mitä sanoo perustuslaki? Mitä sanoo kielilaki?  

Ilmeisesti toimikunnan virheellinen kokoonpano ja toimikunnan kieltäytyminen Itä-Suomen hovioikeuden vierailukutsusta johti lopulta virheitä sisältävään loppuraporttiin. Tästä raportista oikeusministeriön virkamiehet ovat jo vuoden ajan pitäneet kynsin hampain kiinni. Itä-Suomen hovioikeuden kuopiolaisten tuomareiden laskelmia ei ole otettu todesta. Näin nykyinen oikeusministeri Henriksson on kypsytellyt päätöstään vuoden ajan virheellisten talouslukujen valossa. 

Hallintolaissa sanotaan, että ”viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden”. Toimikunnan tehtävä ja sen tehtävään liittyvä perusoikeudellinen, vakava luonne huomioon ottaen on aiheellista kysyä onko noudatettu hallintolain edustamaa hyvän hallintotavan periaatteita. 

Kun luottamus virkamiesvalmistelun neutraliteettiin on nyt koetuksella, niin mielestäni olisi kaikkien oikeusturvan kannalta parasta, jos oikeusasiamies tai oikeuskansleri omatoimisesti tutkisi oikeusministeriön valmistelun lainmukaisuuden. Kansanedustajan on voitava luottaa virkamiesvalmistelun puolueettomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.    

Hovioikeuskysymys on periaatteellisesti tärkeä kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusturvan toteutumisen kannalta. Itse asiassa perustuslaki ja kielilaki korostavat samaa asiaa: "julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan". Uskon, että oikeusministeri tekee hovioikeusasiassa päätöksensä tosiasioiden pohjalta eikä valmistelussa ilmenneiden virheellisten tosiasioiden pohjalta.  

Suomea pidetään yhtenä vähiten korruptoituneena maana maailmassa. Se on uskomattoman iso asia, vaikka ei aivan paikkaansa pidäkään. Suomalaisille tärkeitä arvoja ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja kohtuus. Näiden arvojen avulla Suomi on pysynyt kehittyvänä sivistysvaltiona, joka tarjoaa kaikille ilmaisen koulutuksen ja näin menestyminen elämässä ei ole syntyperästä kiinni.

Näistä perinteisistä arvoista on pidettävä kiinni.  Piilevää suomalaista korruptiota eli hyvä veli- järjestelmää pitää määrätietoisesti vastustaa ja kitkeä pois. Suomi on pieni maa ja tiiviit henkilösuhteet ovat arkipäivää. Tämä luo otolliset olosuhteet järjestellä asioita tavalla, joka ei edusta tavoiteltua hyvää hallintotapaa. Varsinkin taloudelliset ja poliittiset piirit ovat erityisen alttiita vaihtamaan palveluita ja tietoja keskenään tavalla, joka ei kestä päivänvaloa.  

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ansaitsee kiitoksen siitä, että hän uskalsi vaihtaa ne Finnairin hallituksen jäsenet, jotka syyllistyivät kohtuuttomuuksiin palkitessaan toimivaa johtoa kestämättömällä tavalla. Finnair on samoissa vaikeuksissa kuin monet vanhat lentoyhtiöt Euroopassa. Niitä kaatuu yksi toisensa jälkeen talousvaikeuksiin, joiden taustalla on vääränlainen kulurakenne.

Finnairin toimitusjohtaja onnistui vielä tahraamaan mainettaan epämääräisillä asuntokaupoilla. En ymmärrä miten toimitusjohtaja Vehviläinen voi kaiken tapahtuneen jälkeen toimia uskottavasti Finnairin johdossa ja neuvotella uudistuksista ja kulurakenteen väistämättömästä karsinnasta henkilökunnan kanssa. 

Eduskunnan väliaikaisena puhemiehenä toiminut Ben Zyskowicz totesi viime kevään valtiopäivien avajaispuheessaan, että pörssiyhtiöiden ylimpien johtajien palkat ja palkkiot ovat karanneet kohtuuttomuuksiin. Tähän on helppo yhtyä. Jos johdon palkkioista ja bonuksista puuttuu maltti, kohtuus ja oikeudenmukaisuus, niin se heijastuu varmuudella yleiseen työilmapiiriin ja näkyy yhtä lailla varmasti yrityksen tuloksessa.

”Kasvu ja menestys ovat viime kädessä kiinni johtamisesta, yhdessä tekemisestä ja oikeasta asenteesta”. Näin kirjoittaa kansainvälisen Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta. Miten tätä itsestäänselvyyttä ja oman esimerkin tärkeyttä on niin vaikea ymmärtää joissakin valtionyhtiöissä?

Tein eduskunnassa kirjallisen kysymyksen työeläkejohtajien osallistumisesta pörssiyhtiöiden hallitustyöskentelyyn. Lainsäädännön mukaan arvopaperimarkkinoiden toiminnan tulee olla luotettavaa ja läpinäkyvää. Pörssinoteerattujen yhtiöiden on kohdeltava sijoittajia yhdenvertaisesti ja kaiken kursseihin vaikuttavan tiedon pitää olla samanaikaisesti kaikkien sijoittajien käytettävissä. 

Työeläkeyhtiöt ovat sijoittajia. Pörssissä tapahtuva osakekauppa on aina kahdenvälistä kauppaa. Kummallakaan osakekaupan osapuolista ei saa olla sellaista sisäpiiritietoa hallussaan, joka voi vaikuttaa kaupan kohteena olevien osakkeiden pörssikurssiin tulevaisuudessa. Miten tämä varmistetaan, jos sijoitustoimintaa harjoittavien työeläkeyhtiöiden johtajia istuu pörssiyhtiöiden hallituksissa? Suomen kaltaisessa suppeassa ja verkostoituneessa taloudessa sisäpiiritiedon leviämisen riski on ilmeinen.

Hyvä veli- järjestelmä on valitettavasti ollut maan tapa jo vuosikymmeniä. Se on levinnyt talouselämän ja politiikan rakenteisiin ja sitä on usein vaikea osoittaa, koska kaikki tapahtuu jälkiä jättämättä ja muodollisesti oikein. Kysymys ei siis ole siitä mitä laki juuri ja juuri sallii, vaan siitä mikä on oikeus ja kohtuus.

Liikenneministeri Merja Kyllönen on tarmokkaasti lähtenyt taistelemaan rattijuoppoutta vastaan. Pitkään nuorisotyötä tehnyt Kyllönen on oikeassa: alkoholi ja liikenne eivät sovi yhteen. Itse asiassa en tunne ainuttakaan kansanedustajaa, joka millään tavalla kannattaisi humalassa ajamista. Kaikki kansanedustajat ovat siis samaa mieltä kuin liikenneministeri, riippumatta siitä onko rattijuopumuksen promilleraja 0,5 tai 0,2.

Poliisi arvioi itse, että se tarvitsee noin 40 miljoonaa euroa lisää rahaa, että toimintakyky ja näkyvyyys säilyisi koko masssa. Resurssit eivät enää riitä pienempien näpistysten ja varkauksien tutkimiseen. Tämä lisää ymmärrettävästi poliisien turhautumista ja vähentää työmotivaatiota.

Ministeri Kyllösen pitäisikin miettiä yhteiskunnan ongelmia kokonaisvaltaisesti ja sitä mitä työtä poliisilla teetetään. Väistämätön tosiasia on se, että promillerajan lasku lisäisi merkittävästi poliisin työtä ja Suomeen saataisiin 10 000 uutta rikollista, sillä rattijuopumus on aina rikoslain alainen asia.

Häikäilemätön ja röyhkeä rikollisuus on Suomessa hälyttävällä tavalla lisääntynyt. Asuntoja ryöstetään keskellä päivää ja ihmisten kimppuun käydään jopa pankkiautomaateilla. Joka viikko saamme lukea myös uusista väkivaltaisuuksista ja entistä raaemmasta perheväkivallasta.

Suomen pitäisi olla turvallinen ja järjestäytynyt yhteiskunta. Tällaiseen yhteiskuntaan ei sovi myöskään järjestäytynyt rikollisuus. Silti rikollista toimintaa harjoittavat liivijengit saavat kokoontua rauhassa ja soluttautua yhteiskunnan rakenteisiin. Ainakin itse priorisoin näihin asioihin puuttumisen poliisin ydintehtäviksi.

Istun eduskunnassa turvallisessa seurassa, poliisien keskellä ja vielä yksi edessä. Kaikilla heillä on pitkä siviiliura takanaan ja sen lisäksi monipuolinen kokonaisnäkemys yhteiskunnasta. Yksikään heistä ei kannata promillerajan laskua, vaan he asettuvat oikeusministeriön ja oikeusministeri Henrikssonin kannalle. Itse olen samaa mieltä heidän kanssaan ja myös siitä, että ammattimaisen rikollisuuden rangaistuksia on kovennettava.

Kaikkein vaarallisimpia liikenteessä ovat yli yhden promillen humalassa ajavat ja elämänhallinnan menettäneet päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttäjät. Näin promillerajan lasku ei auta tähän vakavaan ongelmaryhmään, joka toistuva ajaa tuhdissa sekavuustilassa ja on useimmiten osallisena ikävissä kuolonkolareissa. Jos jotakin inhimillistä halutaan edistää, niin se on vahva puuttuminen syrjäytymisen syihin ja päihderiippuvaisten auttaminen. Tässä suhteessa presidentti Niinistön avajaispuhe antoi ainakin minulle paljon toivoa!

Kun puhutaan rattijuoppoudesta, niin on muistettava, että se ei rajoitu pelkästään liikenteeseen. Tuomituksi voi tulla kun kyntää traktorilla peltoa, siirtää autoa talliin tai ajaa ruohoa päältä ajettavalla ruohonleikkurilla. Kohtuus ja terve järki tulee aina olla mukana myös lainsäädännössä. Tiukkapipoisen liikennevalvonnan jäljiltä meillä on jo 75 000 kansalaista, jotka ovat vaarassa menettää korttinsa ja sitä kautta jopa työnsä olemattoman ylinopeuden tai kännykkään puhumisen takia.

Toivoisin liikenneministeri Kyllösen ottavan kärkkäästi kantaa myös tärkeisiin liikennepoliittisiin kysymyksiin. Voisiko ministeri edistää sakotuksen pisteytysjärjestelmän käyttönottoa, jotta pienistä liikennerikkomuksista ei menettäisi korttiaan niin helposti. Nykykäytäntö on kohtuuton, varsinkin ammattiautoilijoiden kohdalla. Toivottavasti ministeri jaksaa ja kiireiltään kerkiää myös puolustamaan 5- tietä ja Savon rataa, jotta ne otettaisiin mukaan koko Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ydinluokkaan.

Pohjois-Savo, Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat nykyään Suomen susirikkaimpia alueita. Syy on yksinkertainen. Nämä alueet ovat lähellä Venäjän rajaa, jonka kautta riittää susimaahanmuuttajia. Venäjän susireservi on käytännössä ehtymätön. Siitä pitää Siperia huolen. Venäjän susipopulaation kokoa ei tosin kukaan tiedä, mutta joka tapauksessa puhutaan kymmenistä tuhansista yksilöistä. Pelko susien sukupuuttoon kuolemisesta on siis aiheeton.

Näiden kolmen maakunnan alueella elää viimeisen tietämyksen mukaan 17 susilaumaa, yhteensä noin 120 yksilöä. Paikallisten asukkaiden ja metsästäjien mielestä laumoja on liikaa, sillä ne aiheuttavat monenlaista pelkoa ja vaikeuttavat koirien kanssa metsästystä. Ongelmasta on ikävä kyllä tullut pysyvä, sillä maa- ja metsätalousministeriö on haluton myöntämään suden tappolupia poronhoitoalueen ulkopuolelle. Syy tähän on se, että susi kuuluu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin nelosliitteeseen, joka ei näköjään Suomessa salli tiukasta suojelusta poikkeamista.

Tämä ministeriön tiukka kanta on aiheuttanut pysyvän riidan ja tunteet käyvät kuumana. Mielestäni susiongelmaa on hoidettu taitamattomasti. Itsepäisesti luullaan, että susien suojelu onnistuu pakkokeinoilla. Ehkä järkevämpi tie olisi neuvotella paikallisten ihmisten ja metsästäjien kanssa hyväksyttävä suojelun taso. Jos ihmisten ja vastuunsa tuntevien, riistanhoitotyötä tekevien metsästäjien mielipiteitä jatkuvasti väheksytään, sen suuremmaksi kasvavat jännitteet eri ryhmien välillä ja luottamus häviää. Sen jälkeen on vaikeampaa hallita asioiden kulkua.

Edellinen eduskunta ryhtyi laittamaan salametsästystä kuriin korottamalla suden tappamisen maksimirangaistuksen neljään vuoteen vankeutta. Rangaistusasteikko on nyt sama kuin maanpetosrikoksessa tai valtiopetoksen valmistelussa. Salametsästystä ei tietenkään pidä sallia, mutta kyllä edellisen oikeusministerin linja oli hätiköidyn tiukka. 

Maa- ja metsätalousministeriön tiukka kanta susikannan vähentämiseen ihmetyttää, sillä luontodirektiivi ja sen mukaiseksi säädetty metsästysasetus antaa mahdollisuuden myöntää susien tappolupia myös poronhoitoalueen ulkopuolelle. Tappolupiin oikeuttavia syitä on monia: esimerkiksi yleisen turvallisuuden palauttaminen, sosiaaliset syyt ja yleiset pakottavat syyt. Kyse on tulkinnasta, jonka tekee ministeriö. Asia ei siis ole eduskunnan käsissä, vaikka moni juhlapuhuja niin väittää. 

Sudet ovat lihansyöjiä, joiden pääasiallinen ateria koostuu hirvistä ja Kainuussa uhanalaisista metsäpeuroista. Susien suuhun menee – siis näillä kolmella alueella – karkeasti arvoiden yli tuhat hirveä vuodessa. Ylä-Savon kolme susilaumaa tarvitsevat ravinnokseen noin 250 hirveä vuodessa, pääasiassa vasoja. Näin suuret määrät vaikuttavat merkittävästi hirvikantoihin . Ensi syksynä joudutaan tietyillä alueilla pidättäytymään hirvenmetsästyksestä kokonaan. 

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) arvioi viime kesänä, että poronhoitoalueella olisi noin 20- 25 sutta. Sen jälkeen susia on siellä tapettu lähes parikymmentä eli niitä ei siellä pitäisi enää juurikaan olla. Tilastot kertovat kuitenkin toista: vuoden 2011 aikana on poronhoitoalueelta löydetty yhteensä 691 susien tappamaa poroa ja niistä maksettavat korvaukset nousevat miljoonaluokkaan. RKTL myönsi tämän vuoden tammikuussa, että poronhoitoalueella on edelleen 20-25 sutta. 

Tämä on selvä osoitus siitä, että poronhoitoalueelle virtaa nopeasti susia sekä Venäjältä että poronhoitoalueen eteläpuolelta. Pohjois-Savo, Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat lain tulkinnalla suojeltuja susihautomoja . Tästä seuraa monenlaisia turvallisuus- ja riistanhoito-ongelmia. Susia ja susilaumoja on näiden maakuntien metsissä yksinkertaisesti liikaa. Niitä pitäisi luvallisesti vähentää