”Takinkääntö on nimitys, jolla tarkoitetaan henkilön – yleensä poliitikon – poliittisen mielipiteen tai toimintalinjan äkillistä tai muuten dramaattista muutosta. Takinkäännöstä puhuttaessa vihjataan yleensä epäilykseen, että mielipiteen muutos ei ole vilpitön vaan taktinen ja sanassa onkin tuomitseva sävy. Poliitikkojen väitetään harrastavan takinkääntämistä erityisesti vaalien jälkeen käydessään lehmänkauppaa tekemillään vaalilupauksilla.”

Ylläoleva kappale on lainaus Wikipediasta, joka on internetissä julkaistava ilmainen vapaan sisällön tietosanakirja. Sanakirjan mukaan maan hallitus on takinkääntäjä, koska se muutti äkillisesti ja dramaattisesti linjaansa hoitajamitoituksen, moottoripyörä- ja veneveron sekä rike- ja päiväsakkojen tuplaamisen suhteen. Muitakin esimerkkejä löytyy ja hyvä niin!

Hallituksen on pystyttävä perustelemaan kansalaisille miksi jotakin uudistusta tehdään tai miksi jotakin lakia muutetaan. Jos ei pysty perustelemaan, niin silloin ei pidä säätää lakia. Kaikkein ongelmallisin ja yhteistyökyvyn kannalta tuhoisin on sellainen päättäjä, joka ei osaa muuttaa mielipidettään silloinkaan, kun toiset pystyvät asian paremmin perustelemaan tai talouslaskelmat osoittavat aivan eri lukuja. Hyvä poliitikko osaa kääntää takkinsa.

Jos maan hallitus ei olisi näissä muutamissa asioissa pakittanut, olisi se ripustautunut vain korkeaan asemaansa ja sitä kautta nakertanut omaa luotettavuuttaan. Hallitusohjelmaa työstetään vaalien jälkeen tiukasti ja yksityiskohdat lyödään kiinni yön pitkinä tunteina. Olisi todella erikoista, jos hallituksen ohjelmasta ei löytyisi mitään toteuttamiskelvotonta ja vielä erikoisempaa olisi se, jos ministerit yrittäisivät säädättää eduskunnalla lakeja, joiden perusteet eivät olisi totuudenmukaisia!

Hallitusta ja sen ministereitä on julkisesti kiitettävä siitä, että perustelemattomat esitykset on haudattu. Suomessa lienee satojatuhansia auktoriteettikammoisia ihmisiä, jotka ovat saaneet kärsiä käskyistä, joita ei ole perusteltu ja joihin he eivät ole saaneet sanoa omaa mielipidettään. Mitähän he olisivat ajatelleet esityksistä, joiden oikeudenmukaisuudesta ei ole tietoakaan.

Hallituksen esitykset menevät lähetekeskustelun kautta asiantuntijavaliokuntiin viimeisteltäviksi. Valiokunnista esitykset palaavat mietintönä täysistuntoon, jossa niitä voidaan vielä teoriassa muuttaa, käytännössä ei. Yhteistyökykyinen ministeri suhtautuu myötämielisesti valiokunnan tekemiin muutosesityksiin, jos ne ovat perusteltuja.

Tällä hetkellä eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys Hossan kansallispuiston perustamisesta. Perustaminen on hieno lahja 100-vuotiaalle Suomelle, jonka keskeisiä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Perusteilla olevaan kansallispuistoon kuuluu yli 11000 hehtaaria meidän kaikkien omistamia valtion maa- ja vesialueita, jotka ovat jo pitkään olleet monipuolisessa virkistyskäytössä mukaan lukien metsästys ja kalastus. Kansallispuiston alue on lähes kokonaan metsähallituksen lupametsästysaluetta, jolle myydään sekä pienriista- että suurriistalupia ulkopuolisille metsästysmatkailijoille. Paikallisilla pohjoisen metsästäjillä on metsästyslain nojalla kotikuntaoikeus metsästää valtion mailla ilmaiseksi ilman erillistä maanomistajan lupaa niillä alueilla, joilla metsästys on sallittua.

Hallituksen esityksessä Hossan kansallispuistoa koskevassa laissa ulkopaikkakuntalaisten oikeus metsästykseen meinataan kieltää kokonaan. Metsähallitus ei enää saisi myydä lupia ulkopaikkakuntalaisille, sen sijaan paikallisten metsästysoikeuteen kansallispuiston alueella ei puututtaisi.

On varmasti paikallaan hyvässä yhteistyössä pohtia, voidaanko yksiltä kieltää metsästys kokonaan ja toisille sallia. Lähtökohtaisesti ihmisiä ja heidän oikeuksiaan tulee kohdella yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Kun perustamme koko kansan kansallispuiston jo nyt monipuolisessa retkeily-, kalastus- ja metsästyskäytössä olevalle luonnonkauniille alueelle, lienee oikeudenmukaista huolehtia kaikkien luonnossa liikkuvien tarpeista – myös metsästäjien.