Joskus tuntuu, että uutisissa pyörivät samat jutut vuodesta toiseen. Siinä ei ole mitään erikoista, mutta se on erikoista, että yhteiskunta on voimaton puuttumaan joidenkin vuosikausia harjoittamaan kohuotsikoita herättävään liiketoimintaan, vaikka se olisi kuinka laitonta ja eettisesti kestämätöntä.

Yksi tällainen kestouutinen on aggressiivinen sähkösopimusten puhelinmyynti, joka kohdistuu erityisesti ikäihmisiin. Se on todellisuudessa kuluttajansuojalain vastaista.

Puhelimessa käydyn keskustelun tuloksena sähkön myyjä vaihtuu, vaikka asiakas luulee saavansa vain tarjouksen. Huijauksen yksityiskohdat ovat olleet ministeriön virkamiesten ja kilpailuviranomaisten tiedossa jo vuosia, mutta jostain syystä asialle ei saada tehtyä mitään.

”Solmittu” sähkösopimus voidaan tietenkin purkaa kahden viikon sisällä, mutta se ei tietenkään onnistu, koska myyjään tai hänen edustamaansa yritykseen ei saa millään yhteyttä. Ongelma ei ratkea ministeriön virkamiesten esittämällä purkuajan pidentämisellä, sillä monet ihmiset alistuvat tilanteeseen ja pitävät vahingon omana tietonaan.

Olemmeko me lainsäätäjät ja viranomaiset todella voimattomia tällaisen häikäilemättömän ja usein valikoivan pakkomyynnin edessä? Onko ihmisten ja heidän omaistensa todella taisteltava yksin näitä häikäilemättömiä myyjiä vastaan? Sitä paitsi nämä hämäräyritykset vaihtavat helposti nimeä ja omistajia, joten oikeudelliseen vastuuseen saattaminen on senkin takia hankalaa.

Muutama vuosi sitten eduskunta puuttui liian aggressiiviseen matkapuhelinliittymien myyntiin. Se kielsi niiden myynnin puhelimitse kolmen vuoden ajaksi, koska toimiala ei itse kyennyt saamaan holtitonta myyntiä kuriin. Liittymien puhelinmarkkinointi kohdistui asiakkaisiin, joilla oli hankaluuksia hahmottaa monimutkaisia sopimusehtoja.

En näe sähkösopimusten aggressiivisessa myynnissä mitään eroa matkapuhelinliittymien vastaavaan kyseenalaiseen myyntiin. Lainsäätäjän velvollisuus on suojella niitä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta arvioida kaupan ehtojen oikeellisuutta tai pidemmän ajan edullisuutta. Vastuuton ja ikäihmisiä hyväksikäyttävä puhelinmyynti on tavalla tai toisella saatava kuriin, viime kädessä vaikka kieltämällä se kokonaan ilman sähköistä tai kirjallista hyväksyntää.

Tein vastuuttomasta sähkösopimusten myynnistä kirjallisen kysymyksen jo viime eduskuntakaudella. Ministerin vastauksessa todettiin muun muassa: ”Työ- ja elinkeinoministeriössä on paraikaa vi¬reillä lainsäädäntöhanke, jonka tarkoituksena on uudistaa sähkökauppojen selvitystä koskevat asetukset. Tässä yhteydessä on tarkoitus arvioi-da muun muassa tarve uudistaa myyjänvaihtoon liittyvän sähkön vähittäismyyjien ja verkonhalti¬joiden välisen sanomaliikenteen menettelytapo¬ja. Eräänä selvitettävänä vaihtoehtona on vahvis¬taa säännöksissä sähkönkäyttäjän asemaa myyjänvaihtoilmoitusten käsittelyssä siten, että oikeusjärjestykseemme sisältyvät yleiset oikeus¬toimen syntymiseen liittyvät periaatteet toteutui¬sivat nykyistä paremmin myyjänvaihtotilanteissa.”

Asiaa siis selvitettiin ja asetuksia sekä ohjeita muutettiin, mutta sama holtiton meno sähkömarkkinoilla jatkuu ”vapaan markkinatalouden” nimissä. Kun sähkömarkkinalaki syksyllä avataan, niin toivon asianomaisen ministerin puuttuvan määrätietoisesti tähän erityisesti ikäihmisiä ja heidän omaisiaan koskettavaan isoon arkielämän ongelmaan.