Kesäkuun toisena viikonloppuna monet eduskuntapuolueet pitivät kukin oman puoluekokouksensa. Puoluekokous on paikka, missä todellinen puolue-eliitti eli äänivaltaiset kokousedustajat käsittelevät paikallistasolla syntyneitä aloitteita ja valitsevat – tarpeen niin vaatiessa – uudet johtajansa.
Politiikalla ja maailman pörsseillä on yksi yhteinen tekijä: markkinat ovat aina oikeassa. Ne voivat liioitella suuntaan tai toiseen, niin kuin usein tekevätkin, mutta pitemmällä tähtäimellä ne tekevät oikeita johtopäätöksiä. Sekä politiikassa että pörssissä investoidaan aina tulevaisuuteen.
Kokoomuksen puolue-eliitti vaihtoi omassa puoluekokouksessaan Alexander Stubbin Petteri Orpoon. Yksi merkittävä syy vaihdokselle oli se, että kokoomus koettiin tutkimusten mukaan ylimieliseksi ja arjesta vieraantuneeksi, eikä sen osaamiseen enää luotettu riittävässä määrin.
Niin on miltä näyttää, sanoo kulunut, mutta osuva sanonta. Jos kyseessä on kansanpuolue, jonka arvomaailma on keskellä, mutta se koetaan elitistiseksi ja arjesta vieraantuneeksi, on sen ylimpien päättäjien velvollisuus vaihtaa johtoa.
Puoluejohdon täytyy tuntea ihmisten arki ja arvomaailma tarkkaan, tuntosarvien pitää aina olla viritettynä. Sen takia presidentti Kekkonen aikanaan hiihti ja kalasti kansan parissa, että viesti kentältä olisi aito ja vääristelemätön. Toki maailma oli silloin yksinkertaisempi ja suljetumpi, mutta viisaus piili siinä, että presidentti yöpyi kansan ja kansanmiesten parissa ja kuunteli tarkalla korvalla tarpeita ja tarinoita.
Nykyiset poliittiset johtajat ovat kiireisiä ja elävät muiden täyteen lataaman kalenterin mukaan. He tekevät kyllä maakuntamatkoja, mutta suora kontakti ihmisiin jää helposti toriteltalla piipahtamisen varaan. Sitä enemmän he viettävät aikaa asiantuntijoiden ja hallinnon edustajien kanssa, joilla on luonnollisesti omat tarpeensa ja tarinansa.
On selvää, että nykyjohtajilla ei ole aikaa viettää useita päiviä milloin missäkin päin Suomea opiskelemassa paikallista kulttuuria ja kuuntelemassa seudun erityistarpeita. Sen vuoksi on tärkeää, että kansan valitsemat edustajat kertovat puolueen johtajille ja ministereille oman alueensa ongelmista ja tarpeista.
Kuunteleminen on siis johtajien ja ministereiden tärkein tehtävä. Jos sitä ei tapahdu, ei myöskään kansanvalta toimi, sillä on liian hyväuskoista olettaa, että pääkaupunkiseudulla asuvat ministeriön virkamiehet tietäisivät aina eri alueiden ja käytännön tarpeet tarkasti. Heidän osaaminen ja tietämys on nykyään entistä useammin teoreettista ja kirjasta opittua.
Sana ministeri tulee latinankielen sanasta minister, joka tarkoittaa palvelijaa. Ministereillä pitäisi siis aina olla palveleva asenne kansanedustajia kohtaan. Ei sen takia, että kansanedustajat olisivat jotenkin tärkeitä, vaan sen takia, että he edustavat kansalaisia, joita ministerin on tarkoitus palvella.
Alexander Stubbin vaihtaminen vasta kahden vuoden johtajuuden jälkeen Petteri Orpoon voi tuntua jopa julmalta, varsinkin kun ministeri Stubb on yksi lahjakkaimmista suomalaisista poliitikoista tällä vuosituhannella.
Ehkä meidän on opittava ja hyväksyttävä se, että johtajia on vaihdettava, jos tulosta ei synny tai työntekijät eivät -syystä tai toisesta – ole tyytyväisiä. Ihmisen osaaminen ja lahjakkuus ei kaikissa työtehtävissä tule esille.
Alexander Stubbin osaaminen ei päässyt puoluejohtajana ja valtiovarainministerinä kukoistamaan. Hänen osaaminen on Euroopassa ja maailmalla. Hän on maailman kansalainen. Alexander Stubb toi politiikkaan uutta rentoutta ja kansainvälisyyttä. Siitä hänelle on annettava suuri kiitos.