Jääkiekolla ja politiikalla on paljon yhteistä. En tarkoita taklauksia enkä kampituksia, vaan sitä, että kummassakin lajissa arvokkaimpia pelaajia ovat ne, jotka osaavat rakentaa peliä sekä syöttää oikeaan paikkaan.

Viime vaalikauden ehkä merkittävin avaus oli parlamentaarisen korjausvelkatyöryhmän perustaminen. Se sai alkunsa liikenne- ja viestintävaliokunnan ehdotuksesta, jonka silloinen liikenneministeri Merja Kyllönen hyväksyi. Valiokunta antoi siis nappisyötön liikenneministerin lapaan.

Sen jälkeen peli hidastui ja juuttui keskialueelle. Kukaan ei saanut pelattua kiekkoa eteenpäin senkään jälkeen, kun Kyllönen luisteli vaihtoon. Vasta seuraavassa vaihdossa kentälle tullut liikenneministeri Risikko sai vietyä kiekon hyökkäysalueelle.

Myönteisellä asenteella pelannut Risikko kannusti koko parlamentaarista joukkuetta allekirjoittamaan korjausvelkatyöryhmän esittämät linjaukset. Niin tapahtui: kaikki puolueet hyväksyivät yksimielisesti sen, että perusväylien kunnostukseen tullaan seuraavalla vaalikaudella satsaamaan merkittävästi aiempaa enemmän.

Jo ennen 2015 vaaleja oli selvää, että seuraava hallitus toteuttaa kaikkien puolueiden yhteistä tahtoa, olipa hallituksen koostumus mikä tahansa. Niinpä nykyhallituksen tehtäväksi jäi laukaista kiekko tyhjään maaliin. Se ei vähennä maalin merkitystä.

Korjausvelan vähentämiseen on osoitettu 600 miljoonan euron lisärahoitus vuosille 2016-2018. Tämän lisäksi kehittämishankerahoituksesta siirrettiin 364 miljoonaa euroa perusväylänpitoon vuosille 2017-2019.

Kyseessä on lähes miljardin euron lisäpanostus, joka kohdistuu maanteiden, rautateiden ja yksityisteiden parantamiseen sekä kaupunkiseutujen liikennehankkeiden tukemiseen. Pelkästään ensi vuodelle tämä tarkoittaa yli 200 miljoonan lisäpanostusta huonokuntoisiin teihin ja kiskoihin.

Suomen infraomaisuutta on hoidettu huonosti koko 2000-luvun ajan. Tie- ja raideremonttien nousevia hintoja ei ole otettu huomioon määrärahoista päätöksiä tehtäessä. Seurauksena on ollut neljänneksen pudotus remonttien volyymissä välillä 2001-2013.

Pitkäaikainen ongelma ei poistu hetkessä. Peli on pelattava niin, että tulevatkin hallitukset ajatetaan avopaikkoihin, joista ei voi sutia ohi, sillä teiden, raiteiden ja vesiväylien korjausvelka ei edes puolitu kymmenessä vuodessa 200 miljoonankaan euron vuosittaisella lisäpanostuksella.