Poliittinen sählääminen Suomen päätösvaltaan kuuluvissa metsäasioissa on todella vaarallista. Aktivistit ovat valjastaneet metsät erilaisten uhkakuvien kautta poliittisen mielikuvavaikuttamisen välineeksi, jolla yritetään voittaa uusia äänestäjiä puolelleen.

Erityisesti nuorille kerrotaan värittynyttä tietoa Suomen metsien monimuotoisuuskriisistä. Voi olla totta Euroopassa, ei Suomessa. Sen jokainen voi todeta käytännössä, jos jaksaa liikkua metsissä ja katsella ympärilleen. 

Tiukasti suojeltu metsämaa on viisinkertaistunut 1980-luvun alun jälkeen. Lahopuuston keskitilavuus on noussut Etelä-Suomen puuntuotantoalueilla. Päätehakkuissa hakkaamatta jätetyn puun määrä on lisääntynyt selvästi, samoin suurten puiden osuus ja määrä. Metsälajien uhanalaisuus on säilynyt koko 2000-luvun suurin piirtein ennallaan. 

EU:n komissio yrittää tunkea byrokratiaa ja käytännön ohjeita suomalaiseen metsänhoitoon, vaikka metsäasioiden päätösvalta ei sille suoranaisesti kuulu. Onhan se käsittämätöntä, että Suomi nettomaksajana ja elvytyspaketin rahalahjoittajana saa EU:sta vielä silmilleen taksonomiaesityksen, joka todellisuudessa vie metsäpoliittista päätöksentekovaltaa Suomelta. 

Suomalaisten ministereiden riitely metsäasioissa ja EU-ennakkovaikuttamisen puute eivät todellakaan ole mitään pikkuasioita. Surullisen kuuluisassa taksonomia-asiassa olisi Euroopan johtajien huippukokouksessa jo aikaa sitten pitänyt tuoda Suomen selvä kielteinen kanta esille. 

Mitä tästä sähläämisestä ja negatiivisen mielikuvapolitiikan aiheuttamasta epävarmuudesta voi seurata? Vaikea sanoa, mutta ainakin puoli miljoonaa hehtaaria on jo siirtynyt erilaisten rahastojen omistukseen. Erityisen vilkasta metsäkauppa on ollut Itä-Suomessa. Suomalainen metsäomaisuus on siis uusjaossa. 

Metsärahastojen myynti ulkomaille on jo alkanut. Ei rahastoissa sinänsä mitään metsänhoidollista vikaa ole, mutta jos ja kun suomalaisten metsien hiilensidontaa aletaan käyttämään teollisuuden päästöjen kompensaationa jossain päin maailmaa, niin onko fokus enää puuraaka-aineen tuottamisessa teollisuuden ja Suomen viennin tarpeisiin? Ei välttämättä.

Suomen metsien hiilinielut ja hiilivarastot kasvavat koko ajan, vuosittaisesta nielujen vaihtelusta huolimatta. Metsien hoito on ylisukupolvista työtä. Mielikuvapolitiikalla ja komission toimivaltaylityksellä aiheutetaan iso vahinko. 

Julkaistu Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 24.11.2021