Niinhän siinä kävi kuin pelättiin. Torstai 9.12.2021 jää historiaan päivänä, jolloin EU otti tukevan otteen suomalaisesta käytännön metsäpolitiikasta. Tähän saakka olemme varjelleet omaa päätösvaltaamme metsien suhteen kuin kruunun jalokiveä.
Komission kanta niin sanotussa ilmastotoimien taksonomia-äänestyksessä voitti, vaikka Suomen ja Ruotsin rinnalla 11 muuta jäsenmaata vastusti asetusta.
Olisiko lopputulos ollut toinen, jos Suomen eripurainen hallitus olisi jo kesällä saanut muodostettua kielteisen kannan asetukseen? Silloinhan Suomi olisi pääministerin johdolla voinut neuvotella muita jäsenmaita puolelleen. Mene ja tiedä. Se jää ikuiseksi arvoitukseksi.
Mitä komission voittanut päätös tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kestävän rahoituksen ilmastokriteerit alkavat ohjaamaan käytännön metsätalouden toimenpiteitä entistä enemmän. Kaiken rahoituksen on tuettava vihreää siirtymää.
Varmaa on, että byrokratia eli hallinnollinen taakka metsänomistajille lisääntyy. Ei riitä, että metsiä hoidetaan huolella. Ne pitää raportoimalla osoittaa ekomerkin arvoisiksi. Muuten saattavat kaupat jäädä tekemättä.
Ilmastokriteerit,
joita on kymmeniä, olivat ison taksonomiapaketin ensimmäinen osa. Jatko-osa eli
luonnon monimuotoisuutta koskevat kestävän rahoituksen kriteerit ovat
valmisteilla. Komission esitystä odotellaan. Sen arvioidaan valmistuvan
ensi kesänä.
Luulisi,
että Marinin hallitus ottaisi virheestä opikseen ja tekisi nopeasti kielteisen
linjauksen ympäristökriteerien suhteen. Mutta ei. Kuuleman mukaan sama
eripuraisuus hallituksen sisällä jatkuu. Näin siinä käy, kun ministerit
nokittelevat julkisesti toisiaan ja lukitsevat julkisesti kantansa.
Tosiasia
on siis se, että ennakkovaikuttaminen tässä toisessakaan metsiä koskevassa
taksonomiaväännössä ei pääse edes alkamaan. Ei voi vaikuttaa, jos ei ole
mielipidettä. Suomen hallitus on ajautunut ideologiseen ympäristökonkeloon
hetkellä, jolloin pitäisi raivokkaasti puolustaa suomalaista metsäosaamista ja
tulevia metsäteollisuusinvestointeja Suomeen.
Ahkera, yli-innokas mutta hieman ymmärtämätön on kansan keskuudessa aina leimattu vaaralliseksi yhdistelmäksi. EU:n komissio ja sen virkamiehet ajavat innolla omaa ilmastoagendaansa, joiden faktat eivät metsien kohdalla perustu tutkittuihin tosiasioihin. Komissio on jääräpäisellä toiminnallaan tunkeutunut metsäasioissa kansallisen päätösvallan tontille. Se ei ole mikään pikkujuttu.
Suomi kuuluu Euroopan unionissa nettomaksajiin. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Mutta se, että Suomen ääni ei kuulu komission valmistelevien virkamiesten korviin niissä asioissa, joissa luotettava tieto ja pitkäaikainen tutkimus on huippuluokkaa, kertoo huolestuttavaa kieltä koko Euroopan unionin tulevaisuudesta.
Julkaistu Iisalmen Sanomissa 12.12.2021