Sähköverkkoyhtiö Carunan ilmoitus korottaa sähkön siirtohintoja kerralla 34–43 prosenttia kuohuttaa monella tavalla kansalaisten mieliä.
Pörssiyhtiö Fortum myi siirtoverkot pari vuotta sitten 2,55 miljardilla eurolla kansainvälisille sijoittajille ja kotimaisille eläkevakuutusyhtiöille. Asiantuntijat pitivät hintaa kovana.
Miksi ulkomaisten sijoittajien kannattaa ostaa yrityksiä Suomesta sellaisella hinnalla, jolla suomalaiset tahot eivät tarjouskilpailussa pysy mukana? Ulkomaisilla sijoittajilla on mahdollisuus maksaa 25 prosenttia ylihintaa suomalaisista yrityksistä, koska monimutkaisten korko- ja omistusjärjestelyjen avulla heidän ei tarvitse maksaa yhteisöveroa eikä osinkoa, kun voittoa ei tule.
Veroetu on aikamoinen, kun kaksi veroelementtiä jää pois. Osingon korvaa veroparatiisiin ohjattu korko. Näin Suomen veromalli on ulkomaisten sijoittajien silmissä Viron veromalli potenssiin kaksi.
Tilanne on hämmentävä kahdesta syystä. Vuonna 2013 korkomenojen vähennysoikeutta jo rajoitettiin tämän saman ongelman takia. Ainakin julkisuudessa olleiden esimerkkien perusteella laki on vieläkin hampaaton tai se ei ota kaikkia maksuja tai korkoja huomioon.
Toinen hämmennyksen aihe on se, että monet poliitikot ovat kiiruhtaneet kertomaan, miten asiaan saadaan korjaus vain EU:n yhteisillä ponnistuksilla. Muuten ei kuulema voittoja voi verottaa siellä, missä ne on tehty.
Mikä on lopputulos? Suomi ajautuu hyvää vauhtia tytäryhtiötaloudeksi, mutta varsinaisia tuotannollisia investointeja ei tule. Sivuvaikutuksena verotus muuttuu suomalaisia syrjiväksi ja ulkomaisille paratiisiksi. Oma käsitykseni yritysverotuksesta on selvä: Suomen on mahdollisimman pian otettava Viron veromalli käyttöön.
Näyttää siltä, että moraalisesti arveluttava verosuunnittelu vain lisääntyy. Sen vuoksi vuonna 2013 säädettyä lakia elinkeinojen verottamisesta ja korkojen verovähennysoikeudesta on arvioitava uudelleen. Lähtökohtana pitäisi olla se, että jos verottaja pitää korkoa voitonjakona, voidaan korkovähennys jättää hyväksymättä.
Carunan kohtuuttomien siirtohintojen taustalla on Energiavirasto. Se on todella haksahtanut antaessaan monopoliyhtiöille oikeuden rahastaa tuplasti aikana, jolloin muut kärvistelevät laskevien hintojen maailmassa. Energiaviraston päätös on niin kohtuuton, että sen pitää korjata virheensä ja tehdä uusi päätös. Muut ratkaisut ovat kosmetiikkaa.
Olen jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, joka antaa metsäisten alueiden verkkoyhtiöille enemmän aikaa laittaa sähkön toimitusvarmuus kuntoon. Samalla kertaa häviävät Energiaviraston perusteet kohtuuttomille hinnankorotuksille.