Eduskuntapuolueet ottivat viime torstaina vastaan ”Suomen luonnon yhtiöittämistä” vastustavan adressin. Se sai parissa viikossa suuren suosion: lähes 130 000 ihmistä allekirjoitti adressin, joka vaati metsähallituslain valmistelun pysäyttämistä.

Adressia oli luovuttamassa toimittaja Saana Katila. Hän oli keksinyt oivalliset sloganit, joihin myös valtamedia tarttui ja mainosti mittavasti. Sekoittelemalla hokemia ”Suomen luontoa ei saa yhtiöittää” ja ”Se, mikä on yhtiöitetty, on myös myytävissä” nuori toimittaja sai suurta huomiota vapaalle journalismilleen.

Me kansanedustajat kiitimme adressin luovuttajaa kansalaisaktiivisuudesta, sillä vaikuttaminen kuuluu kaikille. Usea meistä kuitenkin totesi kohteliaasti, että olisimme itsekin allekirjoittaneet adressin, jos sen uhkakuvat olisivat todellisia.

Samanaikaisesti kun vapaata journalismia edustavan Minimahdin adressiin kertyi nimiä, kirjoitti eräs vastuullisen median päätoimittaja seuraavasti: ”Meitä suomalaisen median edustajia huolettaa varsinkin verkossa tapahtuvan keskustelun sävy, joka on jo aikaa sitten ylittänyt hyvän maun ja soveliaisuuden rajat. Solvaaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu alkavat olla maan tapa, ja sitä harrastavat myös tahot, jotka kehtaavat nimittää itseään mediaksi. Ne juoruavat, parjaavat ja aivan tietoisesti valehtelevat, eivätkä koskaan tunnusta virheitään, saati niitä korjaa”.

Mistä yhtiöittämisestä on kysymys, kun siitä niin valtava kohkaus on noussut? Meneekö tässä julkisuuspropagandassa yhtiöittäminen, yksityistäminen ja valtion kiinteistövarallisuuden luovuttaminen sekaisin? Palautteesta päätellen siltä näyttää. Oma käsitykseni on se, että se oli adressin tarkoituskin. Varsinkin nuoria johdettiin harhaan, heitä ehkä höynäytettiin poliittisesti.

Perustettava Metsätalous Oy toimii kuten muutkin Metsähallituksen tytäryhtiöt. Osakeyhtiö ei omista vesiä eikä metsiä. Se saa erillissopimuksella siirtokelvottoman oikeuden harjoittaa metsätaloutta. Yhtiön osakkeet omistaa valtio eikä niitä voi myydä kuin lakimuutoksen kautta. Asia on pantu kaksoislukkoon. Puheet Suomen luonnon yhtiöittämisestä ja myymisestä ovat viimeisen päälle puuta heinää.

Osakkeiden myymisessä ei edes teoriassa ole mitään järkeä, sillä se tarkoittaisi koko Metsähallituksen hajottamista. Sille linjalle ei kukaan lähde. Yhtiöittämiseen ei sinänsä kukaan pakota, ei EU eikä Suomen laki. Kysymys on siitä, että Metsähallituksen rakenne on tällä hetkellä sellainen, että EU:n käyttöoikeussopimusdirektiivi määrittelee metsätaloustoiminnan viiden eri kriteerin kautta kielletyn valtion tuen piiriin kuuluvaksi.

Vakiintuneen EY-oikeuden tulkintojen perusteella näyttää siltä, että nämä viisi kriteeriä toteutuisivat yhtaikaa ja Suomi joutuisi kilpailuttamaan hakkuuoikeudet 17.4.2016 voimaan astuvan pakottavan lainsäädännön takia. Raja kilpailuttamiselle on 5,186 miljoonaa euroa. Jos yhtiöittäminen tapahtuu ennen tuota päivämäärää, olemme todennäköisesti ainakin viisi vuotta turvassa.

Kyse on siis riskien hallinnasta ja suojasta, jonka yhtiöittäminen antaa. Yhtiöittämisen myötä Metsähallituksen rakenne saadaan kuntoon ja hakkuut pidetään valtion käsissä kuten tähänkin saakka. Sen sijaan, jos menettelisimme niin kuin adressi vaatii, olisi se iso riski yksityistää valtion metsien hakkuut!

Toki voimme olla välittämättä koko EU-lainsäädännöstä, mutta sekin aiheuttaa ongelmia. Metsähallituslaki ei sisällä yhtään heikennystä luontopalveluihin, retkeilyyn, matkailuun tai mihinkään muuhunkaan. Sen sijaan se korostaa monessa yhteydessä sekä ministeriöiden että paikallisten tahojen yhteistyötä. Mielikuvallisesti voidaan tietysti väittää mitä tahansa.

Kansanedustajien tehtävä on esittää asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat. Asioiden virittely ja vääristely ei hyödytä pitkän päälle ketään, päinvastoin. Menneinä vuosina asioita on liikaa selitetty poliittisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Se on syönyt luottamusta. Sen palauttaminen on pitkä tie.