Iisalmen Sanomien ahkerana lukijana tulin erityisen iloiseksi torstaiaamun jutusta, jossa kerrottiin Iisalmen kaupungin ottavan sähköautoja käyttöönsä. Se on nykyaikaa, sillä liikenteen sähköistyminen näyttää väistämättömältä. Hienoa, että olemme rohkeasti kehityksen etujoukoissa!
Toinen ilonaihe on se, että maakunnan oma sähköyhtiö on täysillä mukana rakentamassa latausinfraa julkisille paikoille. Siihen saadaan myös tukea valtion taholta, sillä työ- ja elinkeinoministeriö on osoittanut sähköautojen julkisiin latauspisteisiin lähes viisi miljoonaa euroa vuosille 2017¬-2019.
Valtakunnan tasolla käydään jatkuvaa keskustelua siitä, pitääkö tukea sähköautojen hankintaa vai latausinfran rakentamista. Tätä samaa asiaa pohdimme myös parlamentaarisessa liikenneverkkotyöryhmässä. Neuvottelimme asiasta sekä että ratkaisun.
Päätimme esittää maan hallitukselle yhteensä kymmenen miljoonaa euroa lisää niin lataus- ja jakeluinfran rakentamiseen kuin sähköautojen hankintaan. Tukirahaa voitaisiin käyttää myös moottoreiden muuttamiseen osittain kaasua ja etanolia käyttäviksi.
Parlamentaarisen liikenneverkkotyöryhmän esitys oli kaiken kaikkiaan 16 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Summaan sisältyi myös raideliikenteen ostopalveluiden lisääminen ja julkisen liikenteen sähköistäminen.
Näillä näkymin rahat myös tulevat ensi vuoden budjettiin ja tarkoitus on toistaa rahallinen panostus neljänä perättäisenä vuotena, sillä liikenteen päästövähennykset ovat Suomea sitovia. Oma näkemykseni henkilöautoilun tulevaisuudesta on se, että akkujen kehittyessä Suomen ilmastoon parhaiten sopivat autot ovat ladattavia bensahybridejä.
Oleellisen tärkeää on myös tuoda esille se, mihin parlamentaarisen työryhmän jotkut kansanedustajat eivät kerta kaikkiaan suostuneet: liikenteen sähköistymistä ei saa maksattaa polttoaineveron jatkuvilla korotuksilla. Autokanta ei uusiudu nopeasti, joten on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista nostaa autoilun kustannuksia polttoaineveron jatkuvien korotuksien kautta.
Energiaverojen korotukset ovat muutenkin myrkkyä elinkeinoelämälle ja maataloudelle. Viime vuonna saavutettiin uusi kyseenalainen ennätys: valtion verotulot tieliikenteestä nousivat kahdeksaan miljardiin euroon!
Maatalouden satovahingot puhuttavat, sillä satovahinkolakia ei enää ole olemassa ja vakuutukset eivät korvaa pitkäaikaisia sateita. Olisiko maataloudelle syytä tässä kriisitilanteessa tuplata polttoöljyn energiaveropalautukset koko vuodelta? Suomen maatalouden kulurakenne on tukiin ja tuottajahintoihin nähden väärällä tasolla. Miksi siitä ei puhuta enemmän?
Suomessa toimivan teollisuuden ja kaupan alan yritysten logistiikkakustannukset ovat lähes 14 prosenttia liikevaihdosta. Se vaan on liikaa. Olemme kaukana Euroopasta, joten rahtihinnoilla on todellakin merkitystä sekä viennissä että tuonnissa.