Niin siinä sitten kävi. Suomi menetti pitkään varjelemansa itsemääräämisoikeuden omiin metsiinsä. Euroopan unionin muut maat saivat LULUCF-asetuksen kautta poliittisen otteen Suomen metsiin ja alistivat tulevat hakkuumme ilmastopolitiikan mielivaltaisen sääntelyn alaisiksi.

On sinisilmäistä luulla tai väittää, että metsien käyttöön liittyvä lisääntyvä sääntely ja byrokratia tulee europarlamentissa jatkossakaan perustumaan tosiasioihin. Valitettavasti LULUCF-asetukseen liittyvä äänestys sen osoitti.

Tutun sanonnan mukaan niin on, miltä näyttää. Näyttää siltä, että EU-päätöksentekoa ohjaa entistä enemmän taloudellinen kilpailu, teollinen protektionismi ja politiikka. Se on vaarallinen tie, sillä poliitikot ovat taipuvaisia äänestämään suurta yleisöä kosiskelevalla tavalla. Pienen maan etu ei siinä paljon paina, olipa laskelmineen kuinka oikeassa tahansa.

Päätösten pitäisi olla oikeassa suhteessa toisiinsa. Moni muistaa Saksan päätöksen sulkea asteittain kaikki lähes parikymmentä ydinvoimalaansa Fukusiman 2011 onnettomuuden jälkeen. Silloinen päätös tehtiin mielenosoitusten keskellä ja vihreiden kannatusnousun pelossa. Kyseessä ei ollut järkipoliittinen päätös.

Maailman pelastaminen ei Saksassa tuolloin paljoa painanut, vaikka tieto ilmaston lämpenemisestä oli jo silloin varsin hyvin tiedossa. Ilmaston kannalta toimivien ydinvoimaloiden alasajo oli tuhoisaa, sillä se tarkoitti väistämättä hiilen ja ruskohiilen käytön merkittävää lisäämistä.

Tämä muistaen on entistä vaikeampi hyväksyä parlamentin päätöstä, jolla Suomen kasvavat ja hyvin hoidetut metsät luokiteltiin päästöksi. Siis sillä edellytyksellä, että Suomi toteuttaisi tarkkoihin laskelmiin perustuvaa kestävää hakkuusuunnitelmaa, jonka eduskunta on hyväksynyt.

On viimeisen päälle epäoikeudenmukaista, mikäli Suomi joutuu ostamaan suunniteltujen lisähakkuiden toteuttamiseksi päästöoikeuksia hiiltä käyttävistä maista! Tämä on jatkoneuvotteluissa estettävä.

Luulisi jokaisen suomalaisen mepin, joka on joskus metsissä samoillut, allekirjoittavan tutkijoiden näkemyksen siitä, että Suomen metsien hiilinieluvaikutus lisääntyy nykyhetkestä jo 30 vuoden kuluessa, vaikka hakkuut nostetaan 80 miljoonaan kuutiometriin. Mutta ei, vastaan piti joidenkin äänestää. Liian poliittinen unioni on itselleen vaarallinen.