Itäsuomalaiset kansanedustajat ja ministerit saavat olla todella aktiivisia jo hyvissä ajoin ennen eduskuntatyön alkamista. Sen verran isoja asioita käsitellään parhaillaan kabinettien kätköissä.
Vihreät käyvät heikosti menneiden kuntavaalien jälkeen ylikierroksilla. He yrittävät kelata menetettyä kannatustaan takaisin hyökkäämällä maatalouden päästöjen kimppuun. Erityiskohteeksi he ovat ottaneet turvepellot, joiden viljely kuulemma on maapallon kannalta erityisen vaarallista.
Ainakin minun on kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen vaikea uskoa tuommoista poliittista vedätystä. Sitä paitsi on aika härskiä alkaa syyllistämään viljelijöitä, jotka sentään vastaavat Suomen ruokahuollosta myös kriisien keskellä.
Turvepellon kasvit sitovat hiiltä siinä missä muutkin pellot. Itse asiassa turvepellot toimivat hiiltä sitovina aurinkovoimaloina, jossa kasvit muuttavat aurinkoenergian ihmisten tarvitsemaksi energiaksi joko suoraan tai maidon ja lihan kautta.
Mutta virallisten viisaiden mukaan se ei mene niin. Viljapeltojen ja säilörehunurmien tuottaman sadon sitomaa hiiltä ei laskelmissa oteta huomioon, koska sato syödään! Onneksi oikeassa elämässä peltokasvit ja metsien puut sitovat hiiltä sopimuksista huolimatta eli maa- ja metsätalous on niitä harvoja toimialoja, jotka sitovat hiiltä.
Miten ihmeessä nämä toimialat on saatu lavastettua ilmastosyyllisiksi? Hallituksen kehysriihessä ei missään nimessä saa hyväksyä vihreiden itäsuomalaista maa- ja metsätaloutta totuuden vastaisesti kurittavia ehdotuksia!
Kärkäs ilmastokeskustelu ei saa peittää alleen Väyläviraston vuosien 2021–2027 investointiohjelmaluonnoksen Etelä- ja Länsi-Suomi keskeisyyttä. Lausunnolla olevasta luonnoksesta puuttuu Itä-Suomen kärkihanke eli viitostien parantaminen välillä Leppävirta-Kuopio. Ei sieltä kyllä löydy vaarallisen ja hitaan Nerkoon kohdan tien siirtoakaan.
Isot liikenneinvestoinnit ovat kaikkein parhaita aluekehityshankkeita niin talouden kuin työllisyyden suhteen. Muualla maailmassa ne katsotaankin yhtä lailla kehityshankkeiksi kuin liikennehankkeiksi. Siksi on tärkeää, että Itä-Suomi ja Pohjois-Savo saa osansa eli maan hallitus muuttaa väyläviraston puutteellista luonnosta.
Ministeri Lintilän salkussa majailevat tulikuumat EU:n rakenne- ja aluekehitysrahojen jakoperustepaperit. Kyse on seuraavan ohjelmakauden noin 2,5 miljardin kehityspaketista. Näiden rahojen avulla lisätään tutkimusta, osaamista ja yritysten toimintaedellytyksiä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Juuri nyt yritetään rahoituspakettiin liittyvää kansallista vastinrahaa siirtää kovalla lobbauksella etelään ja länteen! Niin ei todella saa käydä, sillä onhan se lähes kaksisuuntainen mielialahäiriö, jos EU yrittää kaventaa aluekehityseroja, mutta Suomi ei. Huonosti hoidettuna tämä asia poikii todennäköisesti kanteluita Euroopan komissiolle. Sellaista tulevaan EU-rahoitukseen liittyvää riskiä ei pidä missään nimessä ottaa.
Julkaistu Iisalmen Sanomissa 25.8.2021