”Ensin tehdään hintoja nostavia toimia, sitten hämmästytään kauheasti hintojen nousua, ja lopuksi aletaan puuhata hintojen hyvittämistä ihmisille.” Näin kirjoitti Helsingin sanomat vähän aikaa sitten ja vertasi poliitikkoja hölmöläisiin. 


Näinhän on oikeasti käynyt. Kroonisesti alijäämäisen valtiontalouden tilkkeeksi on nostettu vuosien mittaan milloin mitäkin kulutusveroa ja/tai viranomaismaksuja. Jostakinhan se raha on otettava.


Olen itse aina ollut hieman eri mieltä kulutusverojen, erityisesti energiaverojen, nostamisesta, koska tien päässä on alueellinen eriarvoisuus ja yritysten sekä teollisuuden kiinteiden kustannusten nousu. Kiinteiden kustannusten nousu heikentää luonnollisesti vientikilpailukykyä ja vähentää yritysten investointihalukkuutta Suomeen. 


Asumisen ja liikkumisen kustannusten nostaminen lisää eriarvoisuutta alueiden kesken, sillä kohoavat hinnat heikentävät ihmisten ostovoimaa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa on pitkät etäisyydet ja ihmiset asuvat omistamissaan taloissa. Ei tätä kenenkään tarvitse enää tutkia tai arvailla.


Polttoaineveroa on nostettu noin 60 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Noudattaako tällainen veropolitiikka taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kestävän kehityksen periaatteita? Ei minun mielestäni, vaikka useat ministerit näitä kestävän kehityksen periaatteita jatkuvasti eduskunnassa toistelevatkin.


On todella paljon halvempaa käyttää esimerkiksi Helsingissä julkisia kulkuneuvoja kuin omistaa pakon sanelemana kaksi autoa Itä-Suomessa. On tietysti hyvä, että maan hallitus suunnittelee työmatkakulujen suurempaa verovähennysoikeutta, mutta taitaa nämä energialaskujen viimeaikaiset korotukset osua kipeimmin ihan muihin ihmisryhmiin. 


Oma kantani on täysin selvä. Autoilun kustannuksia on pikemminkin laskettava kuin nostettava. Asumisen ja liikkumisen korkeat kustannukset johtuvat hyvin pitkälle eduskunnan budjettien paisuttamisesta. Sanna Marinin hallitus on nostanut “hyvillä hankkeilla” valtion budjetin määrärahatasoa kolmen vuoden aikana huikeat 9200 miljoonaa euroa. Totta kai tällainen rahan jakaminen johtaa verojen ja maksujen korotuksiin. 


Sellaisesta poliittisesta toimintamallista on päästävä irti, että ensin veroilla nostetaan tuotteiden tai palveluiden hinta korkealle ja sitten aletaan miettiä sitä, miten verorahoilla kompensoidaan korkea hinta niille, jotka eivät voi varallisuutensa vuoksi ostaa korkean verotuksen tuotteita tai palveluita. Se on juuri sitä hölmöläisten hommaa, jolla työllisyyttä heikennetään. 

Jonkun on rehellisesti kerrottava, että edellä kuvatulla politiikalla Suomi pääsee maailman ykköseksi kannustinloukkusarjassa. Siksi muutos on tehtävä ensi kevään eduskuntavaaleissa, sillä nykyinen hallitus ei yksinkertaisesti kykene leikkaamaan paisunutta valtion budjettia, vaan maksattaa “hyvät hankkeet” vähävaraisilla.